Itämeren valuma-alue

Ylemmässä kuvassa näkyy Itämeren 
valuma-alueen raja sekä joet. lähde

Alla valuma-alueen valtiot. lähde

MIKÄ ON VALUMA-ALUE?

Valuma-alue on se maa-alue meren, järven, joen tai muun vesistön ympärillä, jolta maalla olevat vedet ja niiden mukana kulkeutuvat ravinteet valuvat vesistöön. Valuma-aluetta rajaavat maaston korkeammat kohdat, kuten vuoret ja tunturit.

ITÄMEREN VALUMA-ALUE

Itämeren vähemmän suolaiseen veteen vaikuttaa sen syrjäisen sijainnin lisäksi myös sen valuma-alueet, sillä valuma-alueen vesi on suureksi osaksi makeaa ja nämä makeat vedet, jotka valuvat Itämereen, vaikuttavat sen mataliin vesiin enemmän kuin ne vaikuttaisivat esimerkiksi Atlantin syviin syövereihin.

Itämeren valuma-alueen rantavaltiot ovat Suomi, Ruotsi, Tanska, Venäjä, Viro, Puola, Latvia, Liettua, ja Saksa, mutta kaiken kaikkiaan se yltää neljäntoista valtion alueelle.

Valuma-alueen pinta-ala on 1 720 000 neliökilometriä, eli se on noin neljä kertaa suurempi kuin itse meri.

Tällä alueella asuu noin 85 miljoonaa ihmistä.Valuma-alueen suurin kaupunki on Pietari.

Sademäärät valuma-alueella ovat melko runsaita. Itämeri on luokiteltu 2004 erityisen herkäksi merialueeksi (PSSA, Particularly Sensitive Sea Area). Tähän ovat vaikuttaneet Itämeren mataluus, tiheä laivaliikenne ja muut saasteet. Herkillä alueilla onnettomuuksien vaikutukset ovat erityisen suuria.

Valuma-alueen valtiot ovat teollisuusmaita, joissa harjoitetaan myös maa- ja metsätaloutta. Maatalous on suuri tekijä Itämeren saastumisessa, sillä lannoitteet valuvat mereen ja aiheuttavat esimerkiksi rehevöitymistä.

ITÄMEREN VESIEN VAIHTUMINEN

Valuma-alueilta virtaavat joet tuovat mukanaan makeaa vettä, joka sekoittuu Pohjanmereltä virtaavaan suolaiseen veteen. Tämän vuoksi Itämeri on murtovesi, ja maailman toiseksi suurin murtovesiallas. 

Itämeren vesi vaihtuu harvoin ja hitaasti, sillä Tanskan salmet ovat niin kapeita ja matalia. Salmet ovat ikään kuin kanava Itämeren ja suurempien merien välillä: niistä mahtuu vain vähän vettä kerrallaan.

Itämeren vesi on kerrostunut siten, että suolainen vesi kertyy pohjaan ja syvänteisiin, ja pintaa kohti mentäessä vesi muuttuu makeammaksi. Tämä vaikeuttaa veden pinta- ja pohjaveden vaihtumista.

Itämeressä esiintyy suolapulsseja noin 10 vuoden välein. Tuolloin Pohjanmereltä virtaa suolavettä Itämereen tavallista enemmän. Suolainen vesi painuu Itämeren pohjaan nostaen vähähappista vettä syvänteistä. Suolapulssit estävät rehevöitymistä ja happikatoa, mutta ne ovat viime vuosikymmenten aikana harventuneet. Suolapulsseja ei tule tarpeeksi usein, jotta ne voisivat estää nopean rehevöitymisen.

VALUMA-ALUEEN SAASTEET

lähde

Yksiä suurimpia Itämeren saastuttajia ovat lannoitetehtaat.

Suomessa on kaksi lannoitetehdasta joilla on kipsivuori; toinen Siilinjärvellä ja toinen Uudessakaupungissa. Siilinjärven tehdas on valuma-alueen pienin kuormittaja, ja sen päästöt ovat vain noin 800kg fosforia vuodessa. Uudellamaalla sijaitseva Yaran tehdas oli ennen Suomen suurin yksittäinen Itämeren kuormittaja. Tuolloin sen kuormitus oli jopa 200 tonnia fosforia vuodessa, mutta nyttemmin päästöt on saatu rajattua 4 tonniin.

Yksi suurimmista päästöjen aiheuttajista on Puola. Puolan Gdanskissa sijaitsevalla lannoitetehtaalla ei viranomaisten mukaan ole päästöjä, mutta arviosta riippuen itämerentutkijat veikkaavat päästöjen olevan jopa 220-500 tonnia fosforia vuodessa.
Puolan Policen tehtaan fosforikuormitus on vähintään 170 tonnia vuodessa, mikä on enemmän kuin Suomen teollisuuden kaikki Itämerta kuormittavat päästöt vuodessa.

Myös Venäjällä on kaksi lannoitetehdasta, Kingiseppissä ja Novgorodissa. Kipsivuori on kuitenkin vain Kingiseppissä. Sen päästöt olivat pahimmillaan yli 1700 tonnia fosforia vuodessa, eli yli 11 kertaa Suomen päästöjen verran. Nyt vuoto on kuitenkin korjattu, ja tehdas valvonnan alaisena. Novgorodin fosforipäästöt ovat Venäjän viranomaisten mukaan 100 tonnia vuodessa.

Ruotsista löytyy kaksi kipsivuorta, Köpningistä ja Landskornasta, mutta ne on kummatkin eristetty siten, etteivät päästöt pääse kulkeutumaan vesistöihin ja
sitä kautta Itämereen.

Lähteet: yle.fi, suomen ympäristökeskus, wwf, järviwiki, wikipedia ja wikimedia commons