Itämeri: Itämeren roskat, kemikaalit ja niiden torjunta

Roskat, kemikaalit ja niiden torjunta

Mitä kemikaaleja Itämereen on joutunut? Miten?

Itämeren suurin kemikaaliroskaaja on maatalous. Mereen valuvia lannoitekemikaaleja, etupäässä fosforia ja typpeä pidetään Itämeren suurimpana yksittäisenä uhkana. Pohjaan varastoituvalla fosforilla ja merenpohjan paikallisella hapettomuudella on iso merkitys meren rehevöittymisessä. Kun pohjavedet ovat hapettomia fosfori ei pääse kiertämään. Pohjan hapettomuus ja ravinteet kiihdyttävät rehevöitymistä. Ravinteet päätyvät Itämereen myös järvistä ja joista. Kun ravinteet päätyvät mereen, ne yleistävät leväesiintymiä sekä aiheuttavat muutoksia eliöyhteisössä ja kalastossa. Ravinteet lisäksi aiheuttavat pohjalle happikadon, joka lisää rehevöitymistä edelleen. Rehevöityminen puolestaan vie vain lisää happea merenpohjasta. Hapettomuus kiihdyttää rehevöitymistä ja rehevöityminen lisää hapettomuutta. Itämerellä on käynnissä pahanlaatuinen noidankehä, eliöstön hapeton syöksykierre.

Itä-mereen päätyy lannoitefosforin ja -typen lisäksi myös jatkuvasti lisääntyvä määrä arjen kemikaaleja. Erityisen huolestuttavia ovat lääkeaineet.

”Lääkeaineiden kohdalla kyse ei niinkään ole akuutista myrkyllisyydestä vaan jo hyvin pienten pitoisuuksien aikaansaamista hormonaalisista vaikutuksista eliöihin, esimerkiksi kalojen lisääntymiskäyttäytymiseen”, Åbo Akademin orgaanisen kemian professori Kronberg kertoo. Itämerestä löytyy myös arjen kemikaaleja, jotka ovat peräisin pesuaineista, hygieniatuotteista, tekstiileistä, rakennusmateriaaleista,

elintarvikkeista, elektronisista laitteista, kulkuvälineistä ja

erilaisista muoveista. Vaikka maatalouden ja yhteiskunnan jääteitä vähennettäisiin, eikä Itämereen päätyisi mitään ylimääräistä, rehevöitymisen hillitseminen on todella työlästä, jos edes mahdollista. Rehevöityminen kykenee nimittäin silti jatkumaan, sillä pohjasedimentteihin on varastoitunut ravinteita, jotka liukenevat takaisin veteen merivirtojen takia. Maataloudesta tulee kaksi kolmasosaa Itämeren fosforista ja yli puolet typestä.

https://pixabay.com/p-1614647/?no_redirect

Muovi itämeressä

Itämeren roskista 75% on muovijätettä

Muovi koostuu pitkistä hiili- ja hiili-pii molekyyleistä ja sitä on tuotettu 8,3 miljardia tonnia vuosien 1950-2015 aikana. Tästä määrästä 80% on nyt kaatopaikoilla ja maailman merissä. Esim. muovipullolla kestää 200 vuotta hajota meressä jonka aikana siitä irtoaa haitta-aineita mereen.

Muovi tulee polttaa 300 asteessa jotta siitä ei vapaudu myrkyllisiä kaasuja vaan pelkää hiilidioksidia ja vettä. Silti jos muovissa on väriaineita tai muita lisäaineita voi siitä poltettaessa vapautua myrkyllisiä yhdisteitä. Myöskään pvc-muovia ei saa polttaa sillä se vapauttaa haitta-aineita, kuten mm. kloorikaasua, joka vaurioittaa silmiä, limakalvoja ja keuhkoja.

Muovi on halpaa ja helppoa valmistaa sekä sillä riittää käyttötarkoituksia. Sitä on siksi paljon. Muovi ei katoa muuten kuin polttamalla, eikä kaikkia muovilajeja voi polttaa ollenkaan. Muovi pitäisi sulattaa ja kierrättää uusiokäyttöön, mutta eri muovityyppejä ei ikävä kyllä voi sekoittaa keskenään.

https://www.google.fi/search?q=plastic+in+the+sea&dcr=0&tbs=sur:fmc&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwibmbvNiujWAhWBK5oKHdTxCkAQ_AUICigB&biw=1366&bih=671#imgrc=SqXk-giLubweaM: by: Camus Daraich

Muovin kiertokulku

Kun heität muovipussin mereen, lähtee se maailmalle. Pian uv-säteily hajottaa sen planktonin kokoisiksi partikkeleiksi ja kalaset syövät sitä. Kun sitten ostat tämän kalan (jos se ei ole vielä kuollut myrkkyihin) ja syöt sen, siirtyvät muoviset mikroroskat kalan kehosta sinun kehoosi. Pian käyt wc:ssä ja muovi lähtee veteen. Tätä ennen muovin haitta-aineet ovat kuitenkin siirtyneet kalaan ja siitä sinuun. Veden käsittelyssä muovi kuitenkin onneksi neutralisoituu ja karsiutuu pois. Vesi puhdistetaan rauta-sulfaatilla, (vesiliukoinen suolatyyppi) otsonilla ja uv-valolla.

https://pxhere.com/en/photo/1084163

Mitä voimme tehdä estääksemme Itämeren tilan huononemisen?

Itämeren ongelmat koskevat kaikkia sen ympärillä olevia vatioita, mutta kaikki eivät ole tarpeeksi halukkaita tai kykeneviä tukemaan puhditusta. Jotta ratkaisuja saataisiin, pitää ylikansallisen yhteistyön olla toimivaa. WWF, maailman luonnonsäätiö, on muodostanut kansainvälisen yhteistyöketjun, jonka tarkoituksena on parantaa kansainvälistä yhteistyötä Itämeren parantamiseksi. Yhteistyöverkosto on nimetty Baltic Ecoregion Programmeksi. Tavoitteekseen he ovat asettaneet rehevöitymisen torjumisen, kalastuksen kestävyyden parantamisen sekä meren hoidon ja kestävän käytön edistämisen. Tärkeintä Itämeren hoidossa olisi saada maanviljelys vähentämään mereen valuvia kemikaaleja. Kotieläintiloista aiheutuu enemmän päästöjä verrattuna kasvien viljelyyn. Elämien lannoitteisiin kulkeutuu valtava määrä sadon vuosittaisesta fosforista, joten kotieläintaloudella on ratkaiseva merkitys maatalouden ravinnetilan kehityksessä ja Itämereen kulkeutuvan ravinnekuorman huuhtoutumisessa. Niiden ravinnekierto tarvitsisi kestävän pohjan, jos rakkaan lätäkkömme kärsimys haluttaisiin loppumaan nopeasti. Auttaisi myös, jos maatalouden vesiensuojelutoiminta suunnattaisiin tarkalleen eniten kuormittaville peltolohkoille. Erityisissä tapauksissa kohdennettu vedenpuhdistus valumavesiin siistisi vesistöjä. Toisaalta tärkeää on myös peltojen kasvukunto, josta huolehtimiseen tarvitaan kalkitusta ja salaojia.